tiistai 27. helmikuuta 2018

Nuukailublogi

Kuten moni on varmaan tästä rivien välistä huomannut, niin olen vuodenvaihteesta lähtien muuttanut elämäntyyliäni. Olen aina ollut tuhlaavainen ja elänyt yli varojeni. Minulla on kaikkea, toki jotain pientä puuttuukin, muttei niin oleellista. Ainut, mitä en ole saavuttanut, on matkustelu. Olen ollut lentokoneessa viimeksi vuonna 1989 ja laivalla 1994. Toinen, mitä haluaisin saavuttaa, on taloudellinen riippumattomuus, ettei olisi siinä oravanpyörässä, että teet töitä, odotat tiliä, maksat laskut ja odotat taas seuraavaa tiliä! Niinhän se monilla on.

Tänään tein oikein paperille laskelmia tuloista ja menoista. Suoraan sanottuna ihmettelin, että miten olen pärjännyt näin hyvin?!? Luvut kertoo jotain ihan muuta mitä käytäntö on. Luvut näyttää siis karummilta kuin mitä käytännössä olen kokenut. Ei siis ole ollut suoranaisesti puutetta mistään. Minusta on siis Joku pitänyt huolen!

Tänään kysyin halvempaa sähköliittymää. Lähdin myös kilpailuttamaan vakuutuksia. Tuntuu, että koko ajan pitää syöttää vakuutusyhtiölle rahaa. En tiedä, vaihdanko, koska pelissä on bonukset ja keskittämisalennukset. Lähinnä minua kipottaa henkivakuutukseni kalleus ja se, kun sen voi maksaa vain kahdesti vuodessa. Sähkönsiirrolle puolestaan ei voi juuri mitään, mutta kulutuslukemiin ja sähkönhintaan voin hivenen vaikuttaa. Sähkön hintavertailu on haastavaa, kun niissäkin on tarjouksia. Mikä on nyt halpa, ei ehkä hetken päästä olekaan. Osassa on kuukausimaksu ja osassa ei. Pitäisi vertailla jatkuvasti.

Puhelinliittymät on yksi viidakko. Kun olet vaihtamassa operaattoria, sinulle tarjotaan sieltä entisestä huomattavasti halvempaa hintaa! Miksei voi olla kuluttajaystävällinen heti kättelyssä?!? Nyt olen sitoutunut ainakin vuodeksi vuorostaan Teliaan, koska se kuuluu parhaiten ja koska sain sieltä pojalleni puhelimen kaupanpäälle.

Niin, tämän päivän säästöpäätöksiin kuuluu seuraavat asiat kilpailutuksien lisäksi. Lopetan Novita-lehden tilauksen ja Ilkka-digilehden tilauksen. Kustannusvaikutus muistaakseni 279 e/vuosi. Seuraavaksi loppuu Netflix-kanavan tilaus, vaikka olen siitä tykännytkin. Kustannusvaikutus noin 120 e/vuosi.

Kun saan nykyiset pienetkin osamaksut maksettua loppuun, niin en osta osissa mitään, jollei ole ihan pakko. Nyt maksan esim. viime kesän juhliin hankittua olohuoneen sohvaa.

Ulkomailta tai muualtakaan netistä en tilaile enää mitään, paitsi jos ihan tosissaan jotain tarviin ja halvalla löydän.

Minulla on esim. vessan peilikaapissa entistä parempi järjestys. Nään milloin joku tuote on loppumassa ja ehdin ostaa ajoissa uuden. En enää osta yli 30 euron Joe Blascon meikkivoidetta, vaikka se pitkässä juoksussa edulliseksi tuleekin, koska se on aina riittänyt minulla melkein vuoden. Muutenkin olen inventoinut meikkejäni, enkä hetkeen tarvitse ripsiväriä enempää, enkä sitäkään juuri nyt!

Pyykinpesu- ja huuhteluaineet minulla on hyvässä järjestyksessä. Siivouskomero pitäisi järjestää, koska ei ole aavistustakaan mitä on liikaa ja mitä liian vähän! Minulla on tapana ostaa varalle. Tarjouksesta tosin.

Suihkugeeliä ja saippuaa on purkkitolkulla, mutta shampoota pitää hankkia.

Vaatteita on, mutta ei ole. Akuuttia tarvetta ei ole, mutta seuraavaksi täytyy hankkia alusvaatteita ja kenties jotkut farkut.

No joo, se siitä. Tänään ostin vihdoin Telian osakkeita. Kyttäsin niitä monta päivää. Telia maksaa osinkoja kahdesti vuodessa. Ekat osinkoni tänä keväänä olivat niin pienet, etteivät olisi riittäneet edes kahveihin huoltoasemalla. Nyt olen päässyt siihen pisteeseen, että puhutaan jo kympeistä. Olen muuten mukana Vauras Nainen-säästökampanjassa. Siinä me tsemppaamme toisiamme säästämään vähintään 20 e/kk koko tämän vuoden ajan!

Olen ajatellut asian silleen, että jos mun tekee mieli ostaa jotain, niin laitan vaikka euron kerrallaan Osuuspankin virtuaaliseen säästöpossuun. Sitkun siellä on esim. 15 e, voin siirtää rahan Nordnetin Superrahastoon kasvamaan korkoa. Siitä ei mene kuluja. Sitkun siellä on koossa sopiva summa, voin halutessani ostaa lisää osakkeita haluamallani summalla.

Google Playsta on myös ladattavissa kehitteillä oleva Säästin-sovellus. Sinne voi syöttää summat vaikka kauppareissulla, jos onnistuu välttämään houkutuksia ja olemaan ostamatta jotain vähemmän tärkeätä. Sovellus laskee sitten pidemmässä juoksussa miten olet säästänyt.

Minä kun kävin mieheni kanssa lauantaina tosiaan Kauhajoella, niin olen ylpeä itsestäni. Ostin vain etukäteen suunnittelemani hiustenhoitosuihkeen 2,18 e. Mieheni maksoi kaiken muun sillä kertaa, koska halusi niin. Minä ostin sitten ruokaa kotipaikkakunnan marketista.

Sunnuntaina en tuhlannut mihkään. Maanantaina vain pakollisiin yrityksen postituksiin ja tänään tiistaina sallittuihin osakkeisiin.

Nyt on hyvä draivi päällä. Nordnetin parin kuukauden tutustumistarjous alkaa olla ohi ja jatkossa kaupankäyntikulut kasvaa. Siksipä pitää miettiä tarkemmin mitä ostaa ja koska.

Mieheni oletti, että kesään mennessä mun innostus on ohi. Itse en usko niin. Vietän viikon loman vuokramökillä, koska se on mun henkireikä. Muutoin on tiukka kuuri päällä.

Terveisiä sairastuvalta!

Ensimmäisessä kuvassa on Pörrö, joka on ihan kyllästynyt olympialaisiin, pakkasiin ja yskivään perheeseen!

Mieheni flunssa paheni viikonloppuna ja sunnuntaina hän lähti jo aamusta kotiin. Kävi vastaanotolla maanantaina, kun ei kyennyt töihin.

Lauantaina tuli kuopukseni yökylästä kotiin. Hänellä oli hiihtoloma alkanut. Nyt hän yskii niin että oksentaa välillä. Kuumettakin on ollut.

Tyttärelleni tuli myöskin justiinsa sama tauti ja joutuu myöskin olemaan töistä pois.

Itse olen kovin kyllästynyt kans paikallaan junnaavaan elämään, pakkasiin ja sairastelukierteeseen. Itse en ole kunnolla päässyt jaloilleni edellisestä flunssasta, eli olen tavattoman väsynyt, kun nyt saa pelätä että tuleeko jo uusi tauti. Siksi en tykkää talvesta. En ymmärrä miten jotkut onnistuvat säilymään terveinä.

Meillä mahdollisia tartuntapaikkoja on monia: työpaikat, koulut ja muut riennot. Eipä sille mitään voi.

Telkkaria on tullut katsottua lomalla ja levätessä. Innostuin tanskalaisista sarjoista, mutta välillä katson myös Suomen Selviytyjiä ja Poliiseja.

Tapparan miehen sukat

Tyttäreni alkoi helmikuun alussa seurustelemaan ja kävi ilmi, ettei poikakaverilla ole kovin monia villasukkia. Tuumasta toimeen. Olin lomalla ja tekaisin muutamassa päivässä nämä koon 44-45 sukat. Niihin on upotettu vähän Tapparan jääkiekkojoukkueen värejä ja ne kuulemma kelpuutettiin heti jalkaan. Novitan viidakkolangassa tosin noi kuviot meni miten sattuu!

Tapion kaupassa Kauhajoella

Viime lauantaiaamu alkoi sillä, kun jännäsimme televisiosta olympialaisten miesten hiihdon kuninkuusmatkaa ja sieltähän tuli kultamitali Suomeen!

Sitten mieheni halusi palkita minun lähes puolen vuoden langanostolakkoni ja kuljetti minut Kauhajoelle, vaikka itse kovin flunssainen olikin. Minulla oli määräraha kaupassa, enkä edes käyttänyt sitä kaikkea, enkä myöskään kupannut kaupassa tuntitolkulla, sillä tiesin melko tarkkaan mitä halusin. Ostin vain vauvapipolankoja ja paksumpia sukkalankoja. Matkat kului etupäässä neuloen ja syötiin me Kotipizzassakin.

lauantai 24. helmikuuta 2018

Jämälankasukat

Nämä sukat on tehty täsmälleen samoista langoista, mutta kerien raidoituksista johtuen niistä tuli kuitenkin hieman erilaiset. Näihin on upotettu tosi monta keränloppua, lähinnä Socki-sukkalankaa. Sukkien koko on 38.

Jämälankasukat

Nämä sukat sain valmiiksi jo viime viikolla, mutta viimeistely vähän venyi. Näihin sukkiin on upotettu kolme keränloppua. Jes, ihanaa saada joskus jotain loppumaankin! Sukkien koko on 38.

keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Kuulumisia

Minulla oli hyvä suunnitelma olla nyt lomalla oikeassa rytmissä, mutta eipä siinä kauaa mennyt, kun kiepsahdin taas tavanomaiseen yötyörytmiin. Siksipä en auringonpaisteessa pihalle ehdi ja öisin olen parhaimmillani.

Minulla on erittäin sairas lapsi täällä kotona. Kuume kävi liki 40 asteessa ja lääkäri totesi talven tyyppivirukset ja poika sai erittäin kalliin lääkekuurin! Onneks lämpö on nyt laskusuunnassa.

Pakkanen on paukkunut - 20 asteen molemmin puolin. Sellainen alkaa olla koirillekin vähän kylmää. Nostelevat tassujaan. Nyt ei ole tullut käytyä lenkillä sen takia.

Sijoituspuolesta sananen, niin nostin Nordnetin superrahastosta varani ulos ja ostin lisää Nordeaa, kun halvalla sai. Siellon ihan kivat osingot tulossa nyt maaliskuussa. Ajattelin ruveta käyttämään superrahastoa puskurirahastona. Sinne voi sijoittaa vaikka 15 e kerrallaan ja tuotto on parempi kuin pankkitilillä. Kuluja ei mene. Sitkun saan sopivan summan kasaan, otan ne ulos ja ostan haluamiani osakkeita. Minulla oli tänään muuten ajatuksena ostaa Teliaa, mutta se lähtikin nousuun. Sit ajattelin Pihlajalinnaa, mutta sekin lähti kipuamaan. Ja minähän en tunnetusti jaksa koko päivää odotella! Tulevaisuudessa haluan varmaankin Fortumia lisää.

Aika monta turhaa rahareikää olen jo tällä nuukailulla tukkinut. Kaupassa mietin tarkasti mitä hankin. Itse asiassa yritän välttää kauppoja. Ja samalla myyn ylimääräistä tavaraa pois kotoa. Sijoitan kaiken mahdollisen. Kuvassa yksi myyntikohde.

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Itseäni etsimässä

Jostain luin tai kuulin, että pitäisi miettiä sitä millainen olin lapsena. Millaiset unelmat minulla oli jne? Menen nyt tähän aiheeseen tällä kertaa.

Synnyin iltatähdeksi kahden veljen jälkeen vanhoille vanhemmilleni, jotka olisivat voineet olla vaikka isovanhempiani. Siksi oli olemassa sukupolvien välinen ammottava kuilu. Isäni mielestä olin tyttönä B-luokan kansalainen, enemmän sain moitteita kuin kehuja, tai isäni tykkäsi ärsyttää ja huudattaa minua tahallaan. Moni asia oli kotonani hirveän mustavalkoista tai syntiä. Siksipä myös kapinoin monia asioita vastaan. Esim. meikata en saanut. Aikuisena ryhdyin myymään meikkejä ja jossain vaiheessa haaveilin jopa kosmetologin urasta.

Samaten vanhempani olivat tiukan evankelis-luterilaisia. Kapinoin sitäkin vastaan, mutta ajattelin samalla, etten ikinä eroa kirkosta. Lopulta tein senkin, tulin uskoon ja liityin helluntaiseurakuntaan.

Minulla oli tarkasti kokoomukselainen verenperintö ja sitä puoluetta olen eniten äänestänytkin. Kunnes koin ne arvot liian koviksi itselleni ja liityin  Kristillisdemokraatteihin. Siinä ryhdyin jopa aktiivisesti toimimaan, vaikken koskaan ollut ajatellut poliitikon uraa. Mutta kuuntelen itseäni. Jos joku päivä tulee tunne, että haluan kokousrumbasta pois, niin se on vain päätös. En ole korvaamaton.

Jossain vaiheessa leikkasin tukkani lyhyeksi ja näytin enemmän pojalta. Kaupassakin luultiin pojaksi. Jälkeenpäin ajattelen, että sisälläni oli jonkinasteinen sekasorto, kun isäni ei hyväksynyt minua tyttönä. Veljien kanssa oli helpompi olla jätkä jätkäporukassa ja vieläkin viihdyn monesti miesten kanssa paremmin kuin naisten.

Rakastin aina eläimiä ja koska iltatähtenä olin monesti yksin, niin touhusin paljon kissojen, lehmien ja vasikoiden parissa. Saatoin 15-vuotiaana lypsää ja hoitaa isoa karjaa suht yksin. Se eläinrakkaus on jatkunut. Luulin, että minusta tulisi isona maatalon emäntä, joka menisi aamuin-illoin navettaan. Sitä ei onneksi tullut, vaikka maalaistalon pojan löysinkin. Olen kuitenkin huono heräämään aamuisin ja olen allerginen kuivalle heinälle ja viljan pölylle nykyisin.

Leikeissäni en ollut kovin naisellinen. Nuket eivät niin kiinnostaneet. Tykkäsin piirtää, värittää ja lukea. Minulla oli myös mielikuvitusystäviä, joiden kanssa aika kului. Suurin intohimo oli kuitenkin urheilu. Vannoin, että suunnistan niin kauan kuin jalka nousee. Siitä olen hieman lipsunut, eli en ole rasteilla joka vuosi käynyt. Kuitenkin liikunta on pysynyt elämässä, lajit ovat saattaneet vaihtuilla.

Käsitöihin tutustuin jo alle kouluikäisenä, jolloin osasin virkata, neuloa ja vähän ommella. Nuorempana neuloin kymmeniä villapaitoja. Välillä harrastuksesta tuli ammatti, eli kudoin työkseni mattoja monta vuotta. Välillä taas en tehnyt yhtään mitään. Kesällä 2013 palasin käsityö-innostuksen pariin.

Olin lapsena toisaalta aika ujo. Vielä lukiossa esitelmänpito oli maailmanloppu. Siksipä jäi moni elämys kokemattakin. Toisaalta päästelin suustani välillä mitä sattui ja olin oman tieni kulkija. Siksipä jouduin joskus kiusatuksikin. Tykkäsin kyllä ihan kavereistakin, mutta omaan rauhaan tottuneena kaipasin myös sitä omaa rauhaa.

Kaverisuhteissa en ollut mikään esimerkki. Olin toisaalta aika julmakin. Jos jokin meni pieleen, saatoin katkaista suhteen nopeastikin ilman että toinen koskaan sai tietää syytä. Vaikka kyseessä olisi ollut entinen sydänystävä. En ole ylpeä siitä. Samoja piirteitä olen löytänyt itsestäni myöhemminkin. Olen jättänyt kaikki miehet, joista olen eronnut. Tosin se ei ole niin yksiselitteistä. Ne miehet ovat muutenkin olleet minulle vääränlaisia. Veikkaan, että isäsuhteeni on vaikuttanut miesvalintoihini. En ole rakastanut itseäni tarpeeksi. Olen myös monesti siivonnut facebookista rajulla kädellä kavereita pois. Toisaalta kaipaan ihmisiä, mutten jaksa heitä liikaa. Enkä jaksa ainakaan perusnegatiivisia ihmisiä.

En lapsena oikein tiennyt mikä minusta tulisi isona, emäntähaaveita lukuunottamatta. Olen ajautunut niihin kouluihin ja ammatteihin, joissa nyt olen. Päädyin hyvin naisellisiin koulutuksiin, eli hoitajaksi ja sihteeriksi. Hoitajan ammatti ei siis ollut mikään kutsumusammatti. Kaupallista koulutusta olen hyödyntänyt omassa toiminimessä ja verkkokaupassa. Minä en alunperin koskaan halunnut yrittäjäksi ja sellainen minusta tuli, monen sattumuksen ja kontaktin kautta. Olen miljoona asiaa opetellut ja selvittänyt itse.

Minulle ei kotona opetettu riittävästi rahan merkitystä. Vanhempani olivat nuukia, mutteivat halunneet puhua aiheesta raha. Sitten kun aloin saada omaa rahaa, en osannut käyttää sitä. Nuukuudesta pomppasin toiseen maailmaan, eli tuhlaavaisuuteen. Olen tuhlannut joutavanpäiväisyyksiin ihan liikaa tässä elämässä. Olen ostanut vaatteita, kosmetiikkaa, autoja, lankoja, kasetteja, levyjä, elokuvia, huonekaluja jne, jne... Vähemmälläkin olisi pärjännyt. Ostamalla kun ei saa kuin hetkellisen mielihyvän. Nyt vuodenvaihteessa tapahtui jotain. Päätin myydä vähitellen kaiken turhan pois, päätin alasajaa yritykseni ja päätin ruveta säästämään osakkeisiin ja rahastoihin. Olen muutokseen oikein tyytyväinen. Miksen keksinyt tätä aiemmin?!?

Ala-asteella tykkäsin käydä koulua ja tykkäsin jopa matikasta. Yläasteella tuli äksät ja yyt ja into lopahti siihen. Kävin kumminkin kouluni ok. Lukiossa ei kiinnostanut. Urheilin ja lintsasin paljon. En ymmärtänyt arvosanojen tärkeyttä. Olen aina ollut lapsellinen ikäisekseni. Myöhemmin, kun kävin kaksi eri ammattia, olin jo kasvanut henkisesti ja olin luokkani priimuksia. Kunnianhimo oli siis kasvanut. Kauppiksen jälkeen ajattelin, etten opiskele enää ikinä. Kunnes pari vuotta sitten aloitin yrittäjän ammattitutkintoa. Sitten äitini kuoli, enkä jaksanut opiskella. Järjestyksenvalvoja-kurssin sentään kävin. En osannut kuvitella, että minusta tulisi järkkäriä. Tänä talvena minua alkoi risoa ainainen alisuorittamiseni. Kolmekymmentä vuotta abitalveni jälkeen ilmoittauduin avoimeen yliopistoon opiskelemaan. Nyt sitten otetaan tosissaan akasta mittaa!

Olen aina ollut hyvä innostumaan ja aloittamaan uutta. Olen inhonnut kritisoijia ja innostuksentappajia. En jaksa liian tylsää arkeakaan. Minulla pitää aina olla projekteja, joiden kanssa värkkään. Välillä joku asia on maailman tärkein, toisinaan en muista koko asiaa. Minussa asuu sisäinen seikkailija, joka haluaisi tehdä yhtä jos toistakin, mutta käytännön arki on toinen. On pakko käydä töissä ja maksaa laskuja. Ei ole ollut varaa matkustella. Monesti haluaisin tästä tylsyydestä eroon ja elää ilman pakkopullaa. Olen perinjuurin fiilis-ihminen, enkä enää yritä tehdä asioita jollen ole sillä päällä.

keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Outokumpua ynnä muuta

En muutes muista tarkalleen, mitä olen osakemarkkinoista viimeksi kirjoittanut, mutta sen tiedän, että sen jälkeen Amerikan pörssi romahti, minkä johdosta osakkeet ja rahastot kulkee miinuksella. Onneksi minulla ei ole isoista rahoista kyse. Onneksi olen sillä asenteella, että odotan rauhassa. Onneksi minulla ei ole luottoa sijoittamista varten.

Positiivinen uutinen on se, että olen saamassa muutaman kympin osinkoja tänä keväänä. Se tuntuu kerrassaan mukavalta. Ajattelen nyt, että olen ollut perin tyhmä ryhtyessäni yrittäjäksi tai ostellessani kaikkea turhaa. Sen shoppailuhimon olisi voinut tyydyttää ihan kotona osakkeilla ja rahastoilla. Normaali shoppailu harvemmin tuottaa, mutta nämä viimeksimainitut saattavat poikia joskus jotain. Miksi siis nähdä vaivaa ja myydä mitään oman yrityksen kautta? Otin eilen yhteyttä kirjanpitäjääni ja suunnittelen laittavani yritykseni osalta pillit pussiin tämän vuoden lopulla, mikäli se on verotusteknillisesti mahdollista. Ei minulla enää riitä aikaa eikä mielenkiintoa. On tullut uusia mielenkiinnon kohteita, eikä ne ole tavarassa.

Otsikko Outokumpu kertoo siitä, että olen viimeksi ostanut Outokummun ja Tokmannin osakkeita. Se puolestaan johtuu siitä, että Osuuspankin analyytikot kehoittivat tekemään niin.

Papu Design on laittanut ahkerasti sähköpostia ja jopa nimiluettelon uusista osakkeenomistajista. Nyt sitten tiedän ketkä kaikki yrityksen kanssani omistaa. Hassua.

Niin, ehkä tämä osakkeiden vaaniminen sitten sopiikin mulle. Se tuo pientä jännitystä ja tyydyttää kilpailuviettiäni. Kaikki käy jossain virtuaalimaailmassa, eikä mun tarvitse hakea postista mitään tai pyörittää tavaraa kotona. Jee!!!

Seiskaveikka Karnevaalia

Muutama vuosi sitten tämä oli lankaa, jota piti kiljuen saada! Nyt en ole ostanut lankaa viiteen kuukauteen, en edes Novitan kevätmallistoa. Näihin sukkiin upposi yksi keränloppu ja sukkien koko on 38.

Nämäkin on jämälankasukat!

Langat on Seiskaveikan korallia ja valkoista. Kumpikaan kerä ei mennyt täysin loppuun. Sukkien koko on 38.

Jämälankasukat

Näiden kanssa oli mielenkiintoista! Oli tarkoitus käyttää vain kahta lankaa, mutta kirjava lanka loppui kesken, joten jouduin siirtämään sitä sukasta toiseen ja tekemään loput kolmannella langalla. Sukkien koko on 38.

Hukassa(ko)?

Joskus sitä on vaikea pukea ajatuksiaan sanoiksi.

Kuka minä olen? Mistä minä olen tulossa? Mihin minä olen menossa?

Olen ollut äiti näillä hetkillä 22 vuoden ajan. Noin 22 vuotta sitten tein raskaustestin. Tiesin etukäteen, että jos se on tyttö, tulee nimeksi Ellen. Ja Ellen sieltä tuli. Se oli 7.5.1996, kun makasin Lapuan opiskelija-asuntolassa sängylläni, kun tunsin ensi kerran liikkeesi. En aavistanut, että nykyinen aviomieheni asui vain kivenheiton päässä, kävi vierekkäistä koulua ja että lenkkeilin hänen kotinsa lähistöllä. Nyt minulla on avaimet hänenkin kotiinsa. Kuljin samoja lenkkeilyreittejä silloin kuin nytkin. Aina kun näen Simpsiön maston, muistan miten laskettelin rinnettä alas, kun sinä olit ihan pieni itu mahassani. Simpsiöön liittyy myös muita hyviä muistoja. Kun olin vuonna 1979 noin 10-vuotiaana katsomassa ensimmäistä Jukolan viestiäni. Menin äidin ja isän kanssa luvatta kutsuvieraskatsomon penkille istumaan. Minulla oli pieni punainen päiväkerholaukkuni ja siellä evästä. Oli jännittävää valvoa melkein koko yö. Sitä en ymmärrä, että miten äiti jaksoi mennä aamulla navettaan. Itse aloitin suunnistusurani vuotta myöhemmin. Olin 1980-luvulla kisoissa Simpsiöllä, jolloin voitin kisat. Sain palkinnoksi sinivalkoisen urheilukassin, jota käytinkin pitkään. Jonain toisena kertana puolestaan olin ihan hukassa, kun Simpsiön magneettikentät vaikuttivat kompassiini. Menin 90 astetta väärään suuntaan. Vieläpä 1995 innostuin rastiviikolle Simpsiölle. Oli kamala helle. Kastelin itseni märäksi ennen metsään menoa. Minulla oli uudet suunnistuskengät, jotka hiersivät kantapäät niin rikki, että kävin ensiavussa. Kaikesta huolimatta petrasin rapakuntoisena suoritustani loppua kohden. Se oli myös viimeiset kerrat, kun kuljin naapurin Sepon kyydissä kisoissa. Olin kulkenut kyydissään lapsesta asti. Seuraavana kesänä sinä Ellen olit jo vatsassani ja Seppo kuoli sydänkohtaukseen rastilla Kainuun rastiviikolla. Veljeeni se otti niin, että hän kävi jälkikäteen katsomassa sen rastin. Minua harmitti se kun Seppo ei koskaan ehtinyt nähdä sinua Ellen.

Rakas tyttäreni. Viime vuonna olin vähällä menettää sinut kahdesti. Se sattui ja sattuu, vielä kun on ollut kaikkea muutakin. Mm. sen johdosta piristin itseäni syksyllä uudella autolla. Ostin uuden auton myös silloin, kun erosin isästäsi. Tiedän jo, ettei materia tuo onnea. Huomaan, että tavara ja ruoka ovat tyhjänpäiväisiä lohdukkeita. Totean kuin Job, että kaikki on turhuutta. Olen miettinyt mitä jäljelle jää? Mitään et mukaasi täältä saa. Et edes tiedä koska lähdet. Mikä on sen kaiken vaivan väärti? Miksi suorittaa ja kiirehtää? Mitä hyötyä mistään on?

Kaipa minulla on tyhjenevän pesän syndrooma. Viidenkympin villitys. Mietin miten loppuelämäni käytän. En halua enää enempää materiaa. Haluan vähentää sitä. Ikävöin lapsiani ja olen pallo hukassa ilman heitä. Tunnen itseni tarpeettomaksi, vaikka lapseni tarvitsevat minua yhä. En enää tiedä mikä olen. Sisälläni kuohuu yhtä aikaa tyhjyys ja tarve syntyä uudelleen. En ole enää pitkään aikaan osannut nauraa kuten ennen. Elämä on ollut liian raskasta. Joskus koen jo olevani valmis taivaaseen, mutta silti minulla on vielä tehtävää täällä maan päällä. Ota tästä nyt sitten selvää? Tunnen itseni niin pieneksi välillä. Silti minun olisi oltava iso ja vahva, kuolihan äitini ja olen jonossa seuraava. Mummokaan en vielä ole. On vaikeata osata olla hiljaa yksin, kun on vuosikaudet tottunut meteliin ympärillään ja kuulemaan kutsun äiti. Yhä käännyn kaupassa ympäri, jos joku huutaa äiti. En osaa ostaa riittävän vähän ruokaa, kun ennen sitä meni koko armeijalle. En enää ihmettele, miksi moni vanhus masentuu, ollessaan yksin, lapset kaukana. Rakastakaa lähimmäisiänne ja huolehtikaa heistä. Minä en ole yli kuukauteen päässyt katsomaan isääni, kun olen ollut flunssassa. Kohta aion mennä. Välimme eivät ole olleet maailman helpoimmat. Silti tunnen surua, kun katson vanhenevaa isääni. Olet kohta jo 87-vuotias, isä. Koen luopumisen tuskaa yhtä aikaa niin monesta asiasta. Mikään ei ole niinkuin ennen.

maanantai 5. helmikuuta 2018

Vihreää ja punaista

Näin eräällä ihmisellä vihreäpunaraitaiset sukat ja niinpä tuli itsellenikin tarve tehdä sellaiset. Koko on 42 ja lankana Novita Seitsemän Veljestä.

Vauvapipot nro 13 ja 14/2018

Pipoissa sama lanka kuin edellisissäkin, eli Nako Moonlight. Kumpaankin pipoon osui yksi solmu, joten siitä miinukset langanvalmistajalle.