lauantai 21. joulukuuta 2013

Tervetuliaissanat

Tervetuloa mahdollisesti tylsänkin blogini lukijaksi. Olen aikaisemmin aloittanut kaksi blogia, mutta tyytymättömyyttäni poistanut ne sitten, kun en ole ollut tyytyväinen aikaansaannoksiini. Ja välillä on ollut tilanne, etten ole kuvia ehtinyt lisäillä ja on ollut pelkkää tekstiä. Nyt minulla on oma uusi kannettava, jota voin pidellä sylissä sohvalla ja uskoisin että tämä saa minut inspiroitumaan kirjoittamisesta ja kuvien lisäämisestä etenkin.

Blogini otsikko Tikkuus kuvaa käsityöhulluuttani. Se ei kuitenkaan tarkoita ompelemista, mitä oikeestaan inhoan, tai pinnani ei riitä siihen. Mattoja osaan kyllä kutoa ja olen niitä työksenikin joskus tehnyt, mutta neulepuikkojen tikuttaminen on se pääasiallinen intohimoni ja sit virkkaus myös.

Aloitin käsitöiden tekemisen jo ennen kouluikää ja jo ekaluokalla kiikutin opettajalleni itsetekemäni patalapun. Kiitos taidoistani kuuluu opettajatädeilleni, jotka kesälomillaan opettivat minulle taitoja niin kuin omille oppilailleen. Ompelemaan opettelin vanhalla poljettavalla Singerillä paikassa jossa sähköä ei ollut ja harjoituskankaana toimivat aluksi talouspaperiarkit. Pian virkkasin metritolkulla myös ketjusilmukoita ja niitä pitkin laitettiin elämänlangat kiipeilemään mökin kuistin edessä. Ja sitten tein patalappuja, joita tykkään tehdä vieläkin. Ja lapasiakin opettelin. Jossain vaiheessa tätini opettivat minua myös virkkaamaan lapasia, mutta sen taidon olen nyt kyllä jo unohtanut.

Tuossapa on se pieni mökki Lapuanjoen rantamilla, jossa käsityöharrastukseni sai alkunsa.

Ja tässäpä on synnyinkotini maisemaa. Tuo talo rakennettiin 1980. Sitä ennen paikalla oli punamultamaalinen pohjalaistalo, jossa käsitöitäni myöskin aloittelin. Tuossa uudemmassa tuvassa saatoin sitten jo unohtua tuntikausiksi neuletöiden pariin ja joskus muistaakseni yläasteaikoina harrastus riistäytyi enemmän käsistä. Alkoi syntyä monenlaisia persoonallisia villapaitoja, joita enimmäkseen tein. Vähemmän tein siihen aikaan sukkaa tai muuta pientä. Monia töitä jäi myös ikuisiksi ajoiksi kesken, mutta ennätys on se kun neuloin 16 päivässä reisipituisen villapaidan.

Moni vanha työ on jo hävinnyt tai hävitetty. Harmi kun ennenvanhaan ei ollut kameraa että olisi tullut kaikkea ikuistettua. Joitakin töitä voi vanhoista valokuvista nähdä. Minulla ei nyt ole toimivaa skanneria että saisin niistä kuvia tänne, tai sitten ne kuvat on tiukasti liimattu albumeihin. Täytyy siis keskittyä enemmän nykypäivän tuotantoon...

Pari kuvaa vanhoista töistä kuitenkin tähän laitan...

Kuvassa itse neulomani/virkkaamani kastemekko, jonka tein esikoistani odottaessani vuonna 1996. Se on ollut käytössä kaikkien lasteni kastetilaisuudessa.

Tässä kuvassa ajaton seiskaveikasta neulottu pitsipalmikkoneule, väri hento mintunvihreä, joka ei niin kuvassa näy. Tätä voin käyttää tänäkin päivänä kun palelee.

Käsityöharrastukseni jatkui kiihkeänä yläasteelta siihen saakka kunnes menin töihin mattokutomoon ja se työ kun kävi käsien ja hartioitten päälle muutenkin, niin ei sitä vapailla enää jaksanut neuloa. Silloin oli taukoa. Kun olin kauppiksessa vuosina 1994-96 niin innostuin jälleen tikkuamaan oikein urakalla. Sitten se harrastus taas hiipui kun aloin saada lapsia. Kahdelle ekalle lapselleni olen vielä jotakin neulonut, mutta kahdelle viimeiselle en ole tehnyt mitään vielä tähänkään päivään mennessä. Korjannen asian lähiaikoina.

Sitä oli vaan työtä ja perhe-elämää silleen että aika kului muuhun. Kunnes koitti viime kesä 2013 ja kesälomalla yhtä äkkiä juolahti mieleeni että pitäis palata vanhan harrastuksen pariin, eikä sitä auttanut muu kuin hetikohta seuraavana päivänä lähteä hakemaan ekat lankakerät, kun vanhat varastot olivat hävinneet muutoissa. Yhtälailla koukku- ja puikkovalikoimat sai laittaa melkolailla uusiksi.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti